Käytännön opetuksen lisääminen toimittajakoulutukseen oli suurin uudistus Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirtyessä Helsingistä Tampereelle. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

1960-luvun opiskelusta kertoneen toimittaja Leila Välkevirran ensimmäiset opiskeluvuodet olivat tiiviitä ja päivät täysiä. Opiskelijat joutuivat tulemaan yliopistolle jo kahdeksalta aamulla, ”jotta tulevat toimittajat muistaisivat, millaista on, kun aikuiset menevät töihin”.

 

Toimittajakoulutuksen Välkevirta valitsi osittain siksi, että opintojen päässä häämötti pommivarmasti työpaikka. Opintojen sujuvuutta ja opiskelija-ainesta hän kuvasi Pentti Salmelinin sanoin: huonot tippuvat itsestään, hyvät päätyvät kesken töihin ja keskinkertaiset suorittavat tutkinnon.

 

Välkevirta koki YKK:n ainoaksi mahdolliseksi ja mielekkääksi paikaksi opiskella. Tampereen YKK oli sovellus Helsingin mallista; resursseja kuitenkin saatiin lisää.

 

Opintoihin kuuluneen niin sanotun kenttäharjoittelun mielekkyys oli kyseenalaista kahden pakollisen kesätyöjakson jälkeen. Yliopistolla harjoitusjutut laitettiin deadlinen lähestyessä kirjaimellisesti laatikkoon, josta ne olisivat lähteneet latomoon, jos sellainen olisi ollut.

 

Mielikuvitusta siis tarvittiin, mutta myöhemmin päästiin myös tekemään harjoituslehtenä Tampereen Uutisia.

 

Välkevirta korosti, että perusopetuksessa täytyy syntyä käsitys jatkuvasta oppimisesta. Hänen mukaansa toimittaja ei pääse koskaan ajattelemisesta eroon. Jos tästä tingitään, toimittajista tulee vain tiedolla varustettuja aaseja.

 

Helena Torkko